Ei pitäis ostaa kerralla enempää kuin 1 pussi sipsiä. Oli eilen illalla kamala syömishimo päällä (syykin on selvä, kun tuli juotua muutama lasi punaviiniä, eikä ruoka ollut tarpeeksi raskas estääkseen alkoholia imeytymästä, alkoi nälkä kasvaa) ja ostin sit 2 pussia sipsiä ja kermaviilipurkkeja. Sen verran ilmeisesti mahalaukku parin viikon aikana pienentynyt, että kun normaalisti meni ahmimiskohtauksen tullessa helpostikin pari-kolme pussillista, niin nyt ei kertakaikkiaan yhtä enempää mahtunut. Mikä tarkoittaa sitä, että nyt sitten syön sen toisen pussin... Eipä se mitään, vaa'alla sen sitten taas näkee, kuinka paljon se vaikuttaa, kun syö hiilari+rasva-pommeja. Suoraan sanottuna, en tunne kyllä huonoa omaatuntoa näistä syömisistä, aika lieviä ovat nämä "ahmimiset" verrattuina siihen, miten ne ovat joskus aiemmin olleet (esim. 4 päivää putkeen maissilastuja erilaisilla dipeillä; guacamole, salsa, juustokastike sekä hirveät läjät sipsipusseja kermaviilidipeillä ja siinä on tosiaan mennyt enemmän kuin 1kpl 200g sipsipusseja yhdellä istumalla...).


Huono omatunto saattaa tulla sitten myöhemmin, mutta sinänsä ei ole hävettävää, kun veriarvot on testattu ja huolimatta ällistyttävän suuresta ylipainosta, kaikki kolesteroliarvot meikäläisellä ovat täydelliset, verenpaine on sopivan alhainen ja kaikki muutkin veriarvot ovat suoraan sanottuna hämmentävän kohdallaan. Mikä tarkoittaa, että kaikki mitattavissa olevat arvot, painoa lukuunottamatta, eivät kerro, että olisin ylipainoinen. Eipä siinä mitään, vaikka muuten tässä onkin itse "terveyden perikuva", niin kuitenkin olisin mielelläni takaisin normaalipainossani, jossa olin vielä vajaa 5 vuotta sitten. Tavoite on siis 67kg, joka BMI:n mukaan olisi meikäläisen pituiselle vieläkin lievä ylipaino, mutta jos pääsen samaan lihaskuosiin kuin 5 vuotta sitten, sen köykäisempi ei tarvitse olla. Aika näyttää, nyt on ainakin yritys päällä. Satunnaisista ahmimiskohtauksista huolimatta. Positiivinen puoli on se, että ainakin pieni ahmiminen kiihdyttää aineenvaihduntaa, joka tuntuu meikäläisellä menevän herkästi säästöliekille.