Ensinnäkin täytyy painottaa, etten paastonnut painonpudottamisen takia, vaan stressisuoleni eli colon irritabilen takia. Suoleni ärtyi kramppaamaan ja kouristelemaan ja päätin rauhoittaa sen mehupaastolla, jonka olen ennenkin todennut helpottavan. Eniten paastossa mietitytti se, että elimistö saattaa mennä liikaa säästöliekille, joka hankaloittaa tätä laihdutusprojektia.

Mitä elimistössäni tapahtui?
Ensimmäisen päivän iltaan mennessä elimistö imi nestettä ja painoni nousi perjantain punnituksesta 900g. Otsa alkoi kukkia, tarkemmin sanottuna kasvojen ja hiusten raja alkoi täyttyä pienistä, ikään kuin hikinäpyistä, joista ei tullut finnejä, mutta näppyjä nyt kuitenkin. Uimassa käyminen ja saunominen ei aiheuttanut erityistuntemuksia, ei tullut nälkä enkä tuntenut väsymystä lihaksissa.

Toisena päivänä paino laski hiukan muttei paljon, ei edes sitä 900g. Huolimatta ensimmäisenä päivänä tehdystä uintilenkistä ja saunomisesta, otsa ei suostunut rauhoittumaan, vaan näppyjen puskeminen jatkui myös toisena paastopäivänä. Maha kurlutteli hauskasti, kun kiinteä ravinto oli poistunut elimistöstä, mutta vatsa ja suolisto eivät olleet kutistuneet.

Kolmantena päivänä aamulla vaa'alle noustessa, paino olikin laskenut aika rajusti, juuri alle 90kg eli noin kaksi kiloa toisen päivän lukemista. Nesteet lähtivät liikkeelle oikein kunnolla. Otsan näppyjen pukkaaminen jatkui. Edelleen pientä kurlutusta mahassa ja suolessa, mutta huomattavasti vähäisempänä.

Neljäntenä päivänä ei mitään erikoisempia muutoksia. Kävin uimassa ja saunomassa ja sain puhdistettua hikinäppyjä jonkun verran. Uimisen jälkeen hiipi epäilys mieleen, että mitäs jos mä sittenkin tässä jo polttelen lihaksia, vaikka elimistö ei sellaisesta varoitellutkaan, en toisinsanoen tuntenut väsymystä lihaksissa vieläkään. Tunnustelin elimistön tuntemuksia ja koska suolisto vaikutti jo rauhoittuneen, päätin lopettaa paaston seuraavana aamuna.

Yleisiä aistimuksia koko paaston ajan olivat:
- energisyys
- en tuntenut nälkää
- olo oli jatkuvasti hyvä
- en tuntenut väsymystä
- en ollut ärtyisä tai kiukkuinen
- en havainnut hien haisevan pahemmalle
- keskittymiskykyni oli aivan yhtä hyvä kuin ennenkin
- ruumiinlämpöni laski noin 0.5 astetta paaston ajaksi
- virtsaamisen tarve luonnollisesti kasvoi, huippu oli kolmantena päivänä
- heräsin aikaisemmin kuin yleensä, vaikken mennyt aikaisemmin nukkumaan
- kuona-aineita tuntui poistuvan virtsan lisäksi vain otsan ja hiusrajan kautta
- haju- ja makuaisti herkistyivät hieman, tosin ne ovat minulla aika herkät muutenkin
- lihaksisto ja elimistö yleensä tuntui pysyvän vähintään yhtä hyvässä toimintakunnossa kuin aikaisemminkin

Tässä muutamia tuntemuksia, jotka ovat päällimmäisenä mielessä. Olen paastonnut aikaisemminkin, en nyt ehkä ihan kymmentä kertaa yhteensä, mutta melkein. Ja tuntuu siltä, että kerta kerralta homma on helpompaa, vaikkei se koskaan ole hankalaa ollutkaan.

Mitä tein toisin, kuin Vogelin paasto-ohjeessa suositellaan?
- Ensinnäkin, en pitänyt ennen paastoa raakaravintopäiviä. En ole tarvinnut niitä ilmeisesti siksi, että suoleni on luonnostaan nopea, joten ruoka harvemmin jää sinne kuhnailemaan. Eli huolimatta syödyn ravinnon laadusta, se on helppo saada ulos sieltä paaston alkaessa.
- Toiseksi, en suorittanut alkutyhjennystä. Glaubersuola tuntuu liian rajulta, aivan kuin se repisi suolea hajalle. Olen glaubersuolaa käyttäessä aivan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta nähnyt tyhjennysnesteessä verta mukana ja sitä verta on tullut myös toisena ja kolmantena päivänä. Eli kyse ei ole pelkästään tuntumisesta, vaan niin todellakin tapahtuu. Verta on ollut vähän, mutta sitä kuitenkin siis on. Siksi hoidan alkutyhjennyksen pelkästään suolihuuhtelulla.
- Kolmanneksi, minulla ei ollut Cynara-uutetta. Ostin pelkät mehut, koska minulla oli kotona Molkosania, suolihuuhtelupussi ja yrttiteetä sekä kasvisliemikuutioita. Eikä myyjäkään muistanut mainita uutteesta =) Hyvin tulin toimeen ilman sitäkin.
- Neljänneksi, en luopunut kahvista kokonaan. Join sitä kyllä huomattavasti vähemmän, vain n. 2-3 kupillista päivässä. Se ei kuitenkaan haitannut paastoni päätarkoitusta eli suoliston rauhoitusta (paitsi yksi kupillinen vanhaa, vahvaa kahvia teki ikävää..).
- Viidenneksi, laimensin mehut huomattavasti reippaammin, enkä itse asiassa mitannut niitä niin tarkkaan, kaadoin vain puolen litran pulloon silmämääräisesti arvioiden 2dl mehua, loput vettä ja join pullollisen rauhallisesti siemaillen, en kerralla.
- Kuudenneksi, lisäsin paastooni soijaproteiinimehua varmuuden varalta, jotta saisin edes vähän proteiinia paaston aikana. Positiivista oli huomata, että soijaproteiini ei aiheuttanut sulaessaan oireita.
- Seitsemänneksi, käytin hunajaa teessä.

Loppukaneettina todettakoon, että tämä tapa sopii minulle ja on muotoutunut edellisten paastojen myötä tällaiseksi. Kukin varmaan löytää omat tapansa tehdä itselleen hyvä paasto. Kannattaa muuten lukaista myös Vogelin vanhempi paasto-ohje.