Tänään oli todella positiivista huomata se, että ainakin me "opintopiirin" oppilaat pidimme yhtä. Viikonlopun opetuksemme pitäjälle oli annettu tehtäväksi eilisen perusteella kysellä, että mitä ongelmia meillä nyt sitten on (vai onko kaikki meikäläisen mielikuvituksen tuotetta?).

Ensin puhui opettaja oman versionsa eilisestä ja siihen liittyvistä asioista. Tämän jälkeen minä oikaisin oman näkemykseni ja selvensin muille oppilaille, mitä opettaja tarkoitti tiettyjen asioiden kohdalla. Tämän jälkeen kaksi rohkeinta porukasta avasi suunsa ja sanoi suorat sanat sekä opinto-ohjelman puuttumisen että rahastamisen osalta.

Tämän jälkeen muutkin rohkaistuivat ja alkoivat puhua suutaan puhtaaksi erinäisistä epäkohdista. Tietenkään kaikki eivät voineet olla samaa mieltä aivan joka asiasta ja selvää oli, että kaikki eivät olleet esim. pahoittaneet mieltään tietyistä asioista samalla tavalla kuin minä. Toisia taas olivat häirinneet eri asiat kuin meikäläistä, sellaiset joita en ollut itse osannut mainita ja oli mukavaa huomata, että kun pää avattiin, useimmat puhuivat suunsa puhtaaksi.

Suhteutettuna voidaan sanoa, että kahdella oppilaalla kolmesta oli huomautettavaa. Ja useimmat huomautukset olivat suhteellisen närkästyneitä, joten koin todellakin, että sen lisäksi, että sain taustatukea, minut myös ikäänkuin vapautettiin vastuusta. Tarkoitan tällä sitä, että ongelmia on ollut, mutta minä olin ainoa, joka niistä uskalsi sanoa suoraan ja siitä tuli tunne, että olin yksin puolustamassa meitä oppilaita tai ikäänkuin yksin kiukuttelemassa ylipäänsä. Tämän aamuisen keskustelun jälkeen se yksinolon tunne hävisi ja tilalle tuli mukava joukkohenkisyys.

Toki porukassa oli joku, jonka mielestä minä ylireagoin (eräästä asiasta, muutamasta muusta oli kuitenkin yhtä mieltä ja myönsi, että oli oikein nostaa kissa pöydälle), mutta on aika luonnollista nähdä asiat hieman eri valossa, kun on useiden vuosien, ellei melkeinpä parinkymmenen vuoden, ikäero eli kasvatushistoria on erilainen ja sen lisäksi persoonallinen historia on erilainen. Itse en hyväksy syrjimistä millään tekosyyllä tai verukkeella, edes sillä, että kyseessä on taideaine ja opettajina on taiteilijoita. Silloin kun opetetaan ja saadaan siitä palkkaa, hommasta on olemassa tietty vastuu ja se on kannettava. Opettaja ei voi piiloutua taiteellisen näkemyksen taakse, jos homma on epämääräistä ja osalla oppilaista jää opetusta väliin sen takia, että tieto ei kulje eteenpäin.

Katsotaan, kuinka hyvin homma tästä nyt sitten ryhdistäytyy. Toivotaan parasta.