Mellanen pohti blogissaan Biggest Looseria eli toisella kotimaisella Suurinta Pudottajaa. Siitä heräsi mulle ajatuksia liittyen erääseen taannoiseen "suukopuun" kahden ihmisen, laihduttavan ja ei-koskaan-laihduttaneen välillä. Tässä niistä ajatuksista muutamia.

Mulla on kyllä suurimmat pudottajat jääneet tällä kertaa valitettavasti näkemättä. Olen kai edellisestä (tai sitten sitä edellisestä, montakohan kautta niitä on tullut?) nähnyt pari jaksoa, silloin taisivat olla Sievinen ja Wahlström treenariparina. Eikä ole jäänyt näkemättä sen takia, että tuomitsisin ohjelman, sinänsähän siinä ei todellakaan ole mitään väärää, että autetaan muutamia ylipainoisia tosiaankin laihtumaan. Mutta kyseisellä ohjelmalla annetaan ihmisille niiiiiin viimeisen päälle väärä kuva laihduttamisesta. Varsinkin heille, jotka eivät ole koskaan joutuneet oikeasti laihduttamaan suuria kilomääriä.

Ensinnäkin, kuinka moni pääsee laihduttamaan täysipäiväisesti? Kuinka monelle tehdään henkilökohtainen urheiluohjelma? Kuinka moni saa täysipäiväisen "lapsenvahdin" eli personal trainerin vahtimaan, että se kuntoilupuoli sujuu just eikä melkein? Kuinka monella on mahdollisuus huippulaatuisiin, teknisiin urheilu-/kuntosalivempaimiin? Entä kuinka monella meistä on mahdollisuus olla useampi viikko täysin valvotussa ympäristössä, jossa ei käsittääkseni kovinkaan helposti lähdetä kioskille hakemaan sipsiä? Ja vielä, kuinka monella meistä on mahdollisuus siihen, että joku ravintoexpertti laskee joka ikisen syömämme ruuanhippusen tarpeellisuuden ja maksimoi sen vaikutuksen vieläpä määrittämällä, minkä ajan kuluttua treenistä joku tietty ruoka on syötävä?

Havaitsin tosiaan tuossa jonkun aikaa taaksepäin, että kyseinen ohjelma on saanut aikaan harhaluuloja laihduttamisen "helppoudesta", varsinkin sellaisille ihmisille, joiden ei ole koskaan elämässään tarvinnut pudottaa painoaan. He kuvittelevat, että on täysin normaalia pudottaa ensimmäisellä viikolla 4-5 kiloa, toisella viikolla 2 kiloa ja siitä eteenpäin vähintään kilo viikossa! Ja sitten syyllistetään laihduttavaa lihavaa, joka ei moisiin älyttömiin ihmesuorituksiin pystykään, että "oletkohan vain laiska" tai "kas kun et osaa syödä oikein" jne. Ei kiva.

Mihin tämä kaikki pähkäily johtaa? No siihen, että:
ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET USKOKO KAIKKEA MITÄ TELEVISIOSSA NÄYTETÄÄN JA/TAI SANOTAAN!

Eli, olit sitten laiha tai lihava, ole hyvä, älä syyllistä itseäsi tai toisia siitä, että normaalielämän tilanteissa ei kertakaikkiaan pysty laihduttamaan samalla tavalla, kuin täysin keinotekoisessa ympäristössä, joka televisiossa näytetään.

Ja sitten eikun reippaasti kommentoimaan aihetta, olenko mielestäsi täysin väärässä? Ja jos, niin perustelepa todella hyvin miksi ;o) Tämä pohdinta ei myöskään pitänyt sisällään visuaalisen median luomaa kuvaa (lähes) anorektisista malleista, jotka toimivat "julkisina henkareina" ja edustavat kuitenkin tosiasiassa häviävän pientä vähemmistöä vartalonsa kautta. Sitä aihetta on pohdittu jo useampi vuosi, joten nyt voisimme pohtia tätä laihdutuskilpailuasiaa =)