Tulin taas mökiltä kotona käymään samalla kun isäntä meni iltavuoroon töihin. Täytyy näet näin työttömänä tarkistaa kuitenkin posti päivittäin ja ajattelin tänään laittaa netin kautta laskuja maksuun. Lueskelin jättämiänne kommentteja ja ajattelin kirjoittaa lisää ajatuksia tästä hankalasta aiheesta, pääosassa irtokoira ja voiko siihen luottaa.

Mutta ensin meidän haukun kuulumiset. Yöllä menimme siis miehen töiden jälkeen takaisin mökille. Siellä purin käpälästä Cobanin (jonka kanssa koira muuten uskalsi pari kertaa jo tukea kipeään käpäläänsä), sideharson ja taitoksen. Haavat näyttivät jo paljon paremmilta, desinfioin ne, rasvasin, laitoin uuden taitoksen ja sitaisin äsken poisottamani sideharsorullan takaisin, pitämään taitoksen paikallaan. Säästin myös edellisen sidoksen kiinnelaastarit, joilla kiinnitin uuden sidoksen kyynärpään ja ranteen vierestä. Päädyin jättämään Cobanin pois, jotta sidos pääsee hengittämään.

Aamulla koira oli antanut siteen olla paikallaan, mutta oli nuollut sen läpimäräksi, joten otimme siteen pois. Desinfioin haavat ja rasvasin käpälän ja jätin sitomatta, jotta haavat saavat parantua hautomatta. Koira on kyllä älyttömän kiltti: kun kiellän sitä nuolemasta käpälää, se jättää käpälänsä rauhaan. Iltapäivällä lähdettiin tosiaan taas tänne kotosalle käymään ja koira on ollut nyt koko päivän ilman sidettä ja ulkona se uskalsi jo vähän varata kipeälle käpälälle, joten pissiminen alkaa sujua ja kakitkin kaveri suostui pyöräyttämään parin päivän tauon jälkeen. Loput hyvin lyhyestä lenkistä se jo astui kaikille neljälle käpälälle, mutta kävelyvauhti oli luonnollisesti hidas. Kulmahampaiden jättämien reikien välillä oleva julmettu mustelma on jo vähän paremman näköinen.

Äsken koira alkoi nuolla haavojaan, meni ovelus tarkoituksella makuuhuoneeseen, kun minä olen täällä olohuoneen puolella, etten pääsisi kieltämään x) No, pieni nuoleskelu sallittakoon, kohta ajattelin desinfioida ja rasvoa käpälän ja harkitsen siteen laittoa, jos käymme tervehdyskäynnillä äitini ja tämän chihuahuan luona. On tosiaan hämmästyttävää, kuinka nopeasti nelijalkaiset ystävämme tuntuvat toipuvat pikku kolareistaan.

Hauska asia on sekin, että koirani on yleensä paksun turkkinsa takia sellainen vähemmän läheisyyttä ja halimista hakeva yksilö. Haukku tulee kyllä joka ilta jalkoihin nukkumaan ja siirtyy jossain välissä sängyn alle, kun tulee kuuma. Jos ei olla nähty muutamiin tunteihin, jälleennäkemisen riemu saattaa purkautua suoranaisena "syliin pyrkimisenä" eli kaveri yrittää seistä takakäpälillään ja tulla pusuttamaan naamaa (hassu kaveri, se yrittää olla nojaamatta etukäpälillään eli pyrkii olemaan sotkematta vaatteita xD), otan yleensä etukäpälistä kiinni, kyykistyn sen verran, että käpälät ulettuvat olkapäilleni ja vaihdetaan pieni "pusu" (koira lipaisee leukaa ja minä pidän moiskauttavan äänen) ja sitten pidetään lyhyt rapsuttelusessio ja koira menee paljaalle lattialle makoilemaan ja vilvoittelemaan.

Nyt koira tykkää maata tuntikaupalla matolla ja jalkojen päällä päiväsaikaan, kun istun nojatuolissa lukemassa ja on hyvin hellyydenkipeä kaikenlaisille huomionosoituksille, joita minä tietenkin sille syydän =) Isäntä jo naureskeli, että koiruus hommaa kohta kyynärsauvan ja köpittelee sen kanssa, kun huomaa saavansa niin paljon enemmän huomiota kipeänä xD


Sitten siihen irtiolo-juttuun: Meikäläisen koira on kulkenut vapaana mun vierelläni siitä asti, kun oppi kävelemään (haukku saapui omakseni vain 5-viikkoisena!) ja on hankala kuvailla sanoin, millainen on meidän kahden välinen näkymätön "hihna", mutta se on ja tuntuu. Siihen aikaan ei vielä ollut lakia siitä, että koira pitäisi olla kytkettynä taajama-alueella. Koirani on meillä mökillä aina vapaana pihalla ja vahtiluonteensa ansiosta se pysyy uskollisesti vahtimassa kissoja, minua, isäntää ja isännän isää. Rankkoja päiviä toisinaan =)

Mutta täytyy sanoa, että luotan koiraani 100% silloin ja vain silloin kun se on minun seurassani. Jos en ole lähistöllä, koiralla on eri meininki. Minä olen kuitenkin sen lauman johtaja. Luulen ja uskon, että koirani on mun seurassa helppo ja luotettava just siksi, että meillä on arvojärjestys niin selkeä. Koira voi aina luottaa siihen. Epäilen, että mulla on käynyt käsittämättömän hyvä säkä, että oon saanut niin fiksun yksilön =)

Koirien kiinnipitoajoista vielä sen verran, että metsästyslaki on hyvin yksiselitteinen näissä asioissa ja jokainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Mutta vielä tärkeämpää olisi ymmärtää, miksi näin on määrätty? Siksi, että kiinnipitoaikana ovat lintujen ja nisäkkäiden lisääntymis- ja pesimäajat parhaimmillaan. Nyt kysynkin sitten, MIKSI metsätyökoneilla ei ole kiinnipitoaikaa?! Metsätyökone saa mennä kesken parhaimman pesintäajan kaatamaan hehtaaritolkulla metsää ja tappaa siinä samalla käsittämättömän suuren määrän eläimiä eikä tällöin ole tietoakaan pesimärauhasta! Tämä mua korpeaa, suoraan sanottuna julmetusti. Mikään luontokappale, kuten esim. koira, ei todellakaan saa sellaista tuhoa luonnossa aikaan, kuin ihminen!

Ymmärrän kyllä, että tiheään asutuissa kaupungeissa koiriin ja irtokoiriin suhtaudutaan aivan eri tavalla, kuin täällä maaseututaajamissa sekä harvaan asutulla maaseudulla. Mutta silti, toivon että ihmiset pystyisivät säilyttämään jonkunasteisen suhteellisuudentajunsa ja vielä enemmän toivon sitä, että metsätyökoneille tulisi samanlainen kiinnipitoaika, kuin koirilla jo on. Tällaisia mietteitä tänään.