Jepjep. Lähdin siis aikaisemmin edellisen postauksen jälkeen sinne apteekkiin, hakemaan sidostarpeita koiraa varten. Olin heti aamulla soittanut eläinlääkärille kysyäkseni hänen mielipidettään, kannattaako tuoda koira näytille. Lääkäri tuumasi, että kyllä se lihashaavakin paranee, kun putsailee, mitä sitä suotta tikkaamaan. Olin siis aamulla katsonut, että koiralla on kielessä pieni reikä ja vasemmassa kyynärvarressa kulmahampaan mentävä reikä.

Apteekissa innostuin ostelemaan mökille muutakin tarpeellista, kuten desinfiointinestettä, yksittäispakattuja desinfiointipyyhkeitä, hydrokortisonia hyttysen pistoihin, basibactia mätäkuuta ajatellen, sideharsorullia 6kpl, sideharsotaitoksia kahta eri kokoa paketit, bepanthen-voidetta koiralle ja paksua haavalaastaria. Kaupan päälle tuli hauska omenanvihreä Orionin kesäkassi, johon sitten pakkasin ostokset.

Kotona otin kynsisakset ja onneksi koirani on tosi leppoisaa ja rauhallista sorttia, se kävi kinastelematta maate oikealle kyljelleen ja antoi minun operoida vasenta tassuaan. Aloitin varovasti leikkaamalla reiän ympäriltä karvat pois. Samalla huomasin, että reiästä (joka siis sijaitsee kyynärpään lähellä) varpaita kohti näkyi voimakasta punoitusta. Leikkasin varovasti karvoja aina vain enemmän ja enemmän ja paljastui syy, miksi koira on ontunut rajusti: kyynärvarsi oli lähes kuin lihamyllyn väliin jäänyt, eikä niitä reikiä ollutkaan yksi, vaan monta.

Loppujen lopuksi olin leikannut kaikki karvat kyynärpään ja ranteen väliltä, ympäri koko kyynärvarren ja löytänyt toisenkin yläkulmahampaan reiän lähempää rannetta, alakulmahampaiden jäljet kyynärvarren sisäpuolelta, sisäpuolella oli myös muutama alahampaan jälki ja pieni ruhje. Kyynärvarren päällipuolella sen sijaan yläkulmahampaiden välillä oli pari reikää lisää, ilmeisesti ylähampaista ja sen lisäksi koko päällipuoli näytti yhdeltä jättimäiseltä verimustelmalta =(

Ei siis mikään ihme, että koira on ollut "pikkuisen arkana" etukäpälästään... Eipä siinä sitten mitään, kaadoin jälleen desinfiointiainetta käsiini ja aloitin haavojen putsaamisen. Putsasin haavat useamman kerran Betadinellä, sitä kun on kaapissa ollut ennestään pikkuhaaverien varalta. Siistin vielä lisää haavojen ympäryksiä saksilla ja kaadoin taas Betadineä reikiin. Loppujen lopuksi kun olin mielestäni saanut kaiken tarpeeksi puhtaaksi, hieroin Bepanthen -voidetta kaikkiin haavoihin ihan reilulla kädellä. Sitten tarkistus, sideharsotaitos (7.5cm x 7.5cm) kulmittain, jotta sain sen ylettämään kulmahampaiden reikien päälle, sideharsorulla (8cm x 4m) kiristämättä päälle pitämään taitosta paikallaan ja sitten pari kiinnelaastarin palaa pitämään koko mytyn paikoillaan.

Annoin pelkän sideharson olla muutamia tunteja itsekseen, jotta näkisin, kuinka kauan reppana jaksaa olla nyppimättä sitä. Kyllähän se kuitenkin hengittää paremmin. Jossain vaiheessa haukku alkoi yrittää nuolla sidettä alemmas, joten nappasin Cobanin ja laitoin sen täysin kiristämättä käpälän ympäri. Täytyy yöllä vielä, kun mies pääsee töistä ja ajetaan takaisin mökille, avata koko paketti ja miettiä, millaisen siteen siihen yöksi tekee, ettei koira sitä nyppisi. Saattaa olla pakko laittaa Coban-side löyhästi siihen ja aamulla sitten taas auki ja putsailemaan.

Antibioottikuuria ei ole siis hommattu ja tällä hetkellä terve, sekarotuinen koirani näyttää muuten kaikinpuolin hyvinvoivalta, heiluttelee häntää ja ilmeilee, mutta kävely on hankalaa ja jestas, kuinka pissitään puuta vasten kahdella jalalla kolmen sijasta?! Jos haavat umpeutuvat hyvin ennen mätäkuun alkua, saa antibioottikuuri jäädäkin hankkimatta. Jos taas näyttää siltä, että mätäkuu iskee ennenkuin reiät ovat ummessa, täytyy pistää haukkuparan mahalaukku sekaisin niillä ab:eilla.


ps. tottakai karkuun päässeen koiran omistaja on korvausvelvollinen, jos tässä joudutaan eläinlääkäriin turvautumaan. Hän ilmoittikin heti, että vakuutus on ja laskut hänelle. Henkilökohtaisesti en ole tapahtuneesta mitenkään järkyttynyt, lähinnä säälittää tuo mamman silmäterä ja ylpeydenaihe, kun raasu on niin poikki rankasta päivästä ja käpälä on julmetun arka. Enkä myöskään pidä karannutta koiraa tähän syypäänä, koira vain toteuttaa oman luontonsa mukaista toimintaa ja se todennäköisesti säikähti ylenmääräistä hässäkkää kiinniottotilanteessa ja yhdisti niskassaan olevan tunteen (isäntänsä käden) leikkiin oman koirani kanssa ja luuli tämän käyneen kiinni. En myöskään syytä karanneen koiran isäntää, tosiasia on se, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja joskus vain sattuu vahinko ja koira pääsee karkuun.

pps. muuten, mielestäni irrallaan olevat koirat eivät oikeasti ole ongelma, jos ne on tosiaan opetettu, kuinka ollaan irrallaan. Kyllä ne useimmat ongelmat tulevat ihmisten omasta käytöksestä ja ongelmakoiria ei pitäisi pitää irti. Tervepäinen koira tietää rajansa ja osaa käyttäytyä koulutuksensa mukaisesti yllättävissäkin tilanteissa. Nämäkin kaksi urosta leikkivät pitkän aikaa normaalisti, ennenkuin toinen hätääntyi sekavassa tilanteessa. Toki täytyy aina muistaa, että koira on koira ja sinällään arvaamaton luontokappale, mutta niinhän ihminenkin on.

ppps. nyt se koiruus näkee tuolla unia ja vingahdushaukahtelee itsekseen. Ollut aika jännä päivä kuitenkin.