Siis jestas mikä turvotus. Ja kipu, pitkästä aikaa. Alkoivat sitten nimittäin nämä naisten vaivat. Minä ihmettelin koko alkuviikon, että mikä siinä on, kun olen urheillut reippaasti, en ole paljon syönyt, nestettä vaan lipittänyt ja silti turpoaa turpoaa, niin tässähän se vastaus. Inhottavasti pyörii vatsan pohjalla, tuntuu, kuin joku roikkuisi kynsillä kiinni kohdun sisäpinnalla. Välillä vaihtaa paikkaa ja taas roikkuu ja raapii. No, täytyy varmaan vähän liikehtiä, jos se helpottaisi siihen mennessä kun täytyy mennä luennolle. Ei paljon pysty keskittymään luennoitsijan kuunteluun, jos alavatsa on tulessa. Keitin kahviakin, mutta taidan mennä hetkeksi pitkälleen, kipu on aika inhan tuntuista juuri nyt, ei tee mieli istua paikallaan. Eikä tee mieli syödä.

Täytyy harkita pienen leputtelun jälkeen, josko sitä tekisi lyhykäisen pyörälenkin, jos se helpottaisi omalta osaltaan tuota kipua. Tuli nimittäin katseltua sitä eilen ostettua matkamittaria ja vaikuttaa ihan fiksulta. Perustoiminnot löytyvät, matka tulee mitattua, myös kokonaismatkan se muistaa, vauhdin näyttää ja kellokin siinä näköjään on. Mutta nyt vois keskittyä näihin omiin perustoimintoihinsa ja ottaa ne pienet tirsat...

Edittiä: Noniin, kuppi kahvia ja viipyminen vaakatasossa sen aikaa, että sai AkuAnkan luettua, teki terää. Pahin juilinta, raavinta ja möyrintä on hävinnyt. On nää menkat siinäkin mielessä ihmeelliset, että miten nää kerää nestettä. Nimittäin tiistai-iltana vaaka näytti 3kg enemmän, kuin pe-aamuna, vaikka olin syönyt aika vähän, juonut nesteitä litratolkulla ja vielä urheillutkin. Eilen illalla se nestemäärä alkoi irrota, vaaka näytti 2kg vähemmän ja tänään vielä se 1kg pois eli ollaan takaisin perjantailukemissa. Kohta täytyy lähteä luennolle eli urheilut jää heikolle hapelle, mutta mielenkiinnolla odotan, mitä mahtaa vaaka huomenaamulla näyttää.