Tuli perjantaina aamulla käytyä vaa'alla, näytti 95.6kg.

Nyt täytyy huomauttaa, että yritän siis olla laihduttamatta, etten taas laukaisisi älyttömiä ahmimisia sen enempää, kuin niitä tälläkin hetkellä on. Nyt on vähän "hoppu ja hätä", eli tulen muutamien tuntien päästä uudestaan jatkamaan tätä ahmintastooria, nyt täytyy mennä.

Siis hyps ja hops, laihduttamatta yritän tarkkailla painoani ilman, että ottaisin siitä kamalia stressejä... Tosi helppo homma...

----jatkoa iltapäivällä kirjoitetulle----
Noniin, nyt vähän enemmän aikaa istahtaa, ei tosin paljon mutta kuitenkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, tuli hätäpäissään ostettua peräti 5 pakettia VLCD-tuotteita... Nyt olenkin sitten yrittänyt tiukasti kävellä niistä ohi, kun ne kököttävät keittiössä vaativina ja huutelevat mulle, että "Sun pitäis nyt aloittaa meidän syöminen ja yrittää laihduttaa 'ihan tosissaan', syö meidät!". Ja minä kun yritän nyt sitten rauhoittaa tilannetta olemalla laihduttamatta... Päässä käy jatkuva taistelu kahden asian välillä: jos aloittaisin laihduttamisen kuitenkin nyt heti, olisin tavoitepainossakin aikaisemmin. Toisaalta, jos maltan odottaa vähän aikaa ja laihdutan myöhemmin, on onnistumisen todennäköisyys suurempi, jos saan ensin syömishäiriöni hallintaan. Argh.

Tällä hetkellä yritän sitten vain "seurailla painoa" ja samalla syödä mahdollisimman normaalisti ja olla ottamatta ihan kamalaa stressiä kaikista syömiskohtauksista joita tulee. Lääkityksen vaikutuksia odotellessa... On tässä muutamien viikkojen aikana nyt havainnut, että jonkun verran ahmiminen on tasaantunut.

Vielä loppukesästä ja alkusyksystä lähtien sanan "LAIHDUTUS" ajatteleminen sai aikaan omituisen paniikkireaktion, että laukkasin samantien kyseistä sanaa ajateltuani kauppaan ja ostin pussikaupalla sipsejä, salsakastiketta, ymv. ja söin niin kauan, että napa oli aivan pinkeänä ja teki kipeää, ei pystynyt hengittämään kunnolla, kivisti, aristi, päätä särki, leukoja samaten ja silti vaan piti syödä lisää. Sellaisia pahimman luokan ahmimiskohtauksia ei ole enää ihan kamalasti tullut nyt, kun lääkitys on kestänyt viidettä viikkoa. Kolmen ensimmäisen viikon jälkeen alkoivat kohtaukset vasta selvästi vähetä.

Huomenna lääkäriin, kontrolliaika ja tarkistetaan lääkityksen määrä. Tiedän jo valmiiksi, että sitä täytyy vielä nostaa, nyt on vasta se ensimmäinen "suvantovaihe" menossa ja jos lääkitystä ei nyt heti nosteta, on vastassa pahemman luokan romahdus viimeistään parin viikon kuluttua. Niin se ihmisen elimistö vaan tuppaa toimimaan.

Nyt sitten täytyy jatkaa matkaa. Suunta kohti autoa ja ulkona odottavaa lumimyrskyä. Olen nimittäin läppärin kanssa reissussa ja kirjoittelin tässä muiden hommien lomassa tätä viestiä. Voikaa ystävät hyvin, kerron kuulumisia taas kun ehdin. Viimeistään sitten perjantaina, mitä vaaka näyttää ja mitä lääkäri oli mieltä. Tsau =)