Historiaa täytyy kertoa sen verran, että kouluaikoina (muistaakseni lukiossa psykologian tunnilla) opettaja testasi meitä siten, että piti meille perinpohjaisen äo-testin, luki kysymyksen kerrallaan ja katsoi koko ajan kellosta aikaa, että koska aloittaa seuraavan kysymyksen lukemisen. En enää muista, kuinka paljon kysymyksiä oli ja kuinka kauan siihen loppujen lopuksi aikaa meni ja taisi siinä olla alkuun luettujen kysymysten lisäksi vielä osioita, jotka käytiin paperilla läpi. Siitä testistä sain 156. Myöhemmin tuli tehtyä jotain testitestejä, joissa äo roikkui 160:n kummallakin puolella. 7:n älykkyyden lajin testeissä 6 osiota on ollut erittäin vahvoja, 7.s avaruudellinen hahmottaminen, on ollut ei-ihan-niin-vahva. Mensan testeihin en sitten koskaan uskaltanut mennä, tuli fiilis, että jos joutuisin suorituspaineeseen, en ehkä välttämättä enää suoriutuisikaan. Tässä vähän tuloskuvia (joita piti pienentää, ettei mene koodi ihan silpuksi), tämän testin maksimi taisi olla 153:
5 osiota jakautuivat seuraavasti: Kuviopäättely ja muistitehtävät 18/20 kumpikin, sanasto-, sanojen keskinäisiä suhteita koskevat tehtävät sekä matematiikkaosio 20/20 kaikki kolme.
Sitä onkin sitten vaikeampi määritellä, onko korkeasta äo:stä ollut mulle koskaan hyötyä? En ainakaan ole jaksanut opiskella ahkerasti, eikä mulla ole vakituista työtä. Kääntäen voidaan myös miettiä: elin elämäni ensimmäiset 25 vuotta eräänlaista maanista vaihetta, joka päättyi lopulta romahduksen kautta polaariparin toiseen päähän eli depressiovaiheeseen, josta nyt on kyllä jo toivuttu, mutta: johtiko korkea äo liialliseen valveutuneisuuteen, maailmantuskaan ja sitä kautta maanisuuteen ja romahdukseen tai ehkä ne (äo ja bipo) kuitenkin ovat toisistaan erillisiä asioita... Olen yhteiskuntakriittinen, osaan kyseenalaistaa, toisaalta taas osaan ottaa elämän elämisen arvoisena enkä arvota ihmisiä lokeroihin koulutuksen, työllisyystilanteen, statuksen, esimiesaseman, sukulaisten, julkisuuden, omaisuuden, tyylitajun, äo:n tai ulkonäönkään perusteella. Toisinsanoen, minulla on auktoriteetti"ongelma" eli en osaa kunnioittaa ns. auktoriteettejä enkä nosta ihmisiä jalustalle. Toisaalta, en myöskään pidä ketään itseäni huonompana, ihmisiä tässä ollaan joka iikka ja samassa veneessä.
Persoonallisuudenkin mukaan on vielä hankala lokeroida ihmisiä, mutta on mulla ainakin yksi kriteeri, jolla arvostan tai olen arvostamatta: nimittäin miten joku kohtelee toisia ihmisiä. En kuulu kirkkoon enkä mihinkään hihhulijärjestöön, mutten ole myöskään ateisti. Olen kai jonkunlainen puolipakana-mikä-lie, mutta se mun täytyy sanoa, että Jesse oli fiksu jätkä ja sillä oli (ainakin) yks tosi kova pointti, nimittäin tämä tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi jne -juttu. [Toim. huom. kirjoittaja ei suinkaan rienaa, kirjoittaja on ollut seurakunnalla töissäkin 4 vuotta.] Sitä kun vielä laajentaa käsittämään ylipäänsä koko luomakuntaa, saadaan aikaan nk. yleisvastuullinen ja moraalinen henkinen pääoma, jota toteuttamalla ja kasvattamalla tää maapallo asukkeineen saattais selvitä. Ja sillä perusteella, miten yksilö toteuttaa tällaista agendaa eli miten yksilö kohtelee toisia, määrittää sen, onko kyseinen yksilö meikäläisen mielestä arvostamisen arvoinen vaiko ei. Yksilöllä kuuluu olla vastuu ensisijaisesti itsestään, sitten yhteisöstä ja lisäksi vielä yhteiskunnasta. Näin yksinkertaista se on. Vai oliko? Markkinatalous sekä kapitalismi sotivat tätä ajattelumallia vastaan...
Niin ja vielä ennenkuin joku sekoittaa kommunismin mukaan tähän soppaan, mainittakoon, että kommunismi on sellainen ismi, suoraan sanottuna utopia, joka ei voi koskaan toteutua. On myöskin silkkaa ihmisten aivopesua ja pelottelua väittää, että maailmassa on "kommunistisia maita", joissa tehdään sellaisia tai tällaisia kauheuksia. Kommunismista on siis tehty mörkö, jolla tottelemattomia lapsia pelotellaan, vaikka tosiasiassa harva tietää, mitä koko sana ylipäänsä todellisuudessa merkitsee. Kommunismia on myös kuvailtu tavalliselle kansalle käsitteenä: "Kaikille täsmälleen yhtäpaljon eli kenellekään ei mitään." Tämäkin on hyvin kaukana totuudesta, kommunismi tarkoittaa ennemminkin "jokaiselle tarpeensa mukaan" ja ihmisten tarpeet ovat luonnollisesti erilaisia ja erikokoisia. Kommunismi käsittäisi toteutuessaan koko maailman eikä suinkaan yksittäisiä valtioita, mutta ihmisten pohjaton ahneus ja vallanhimo tulee aina ja iankaikkisesti ehkäisemään sen toteutumisen, amen.
Tässä teille, lapset, iltasatua. Toivottavasti tämä kannustaa itse kutakin ottamaan asioista selvää ja olemaan kriittinen yleistyksiä ja ylhäältä syötettyjä käsityksiä vastaan ;o) Ja muuten, jos todella jaksoit ajatuksella lukea tänne asti koko tekstin, jätä ihmeessä vastakommenttia.
Kommentit