Noniin, jokohan tässä on nyt levätty ja ihmetelty tarpeeksi poissa nettimaailmasta. Reilun kuukauden olen ollut pois säännöllisestä päivätyöstä (siis jäin ihan perinteisesti työttömäksi, määräaikainen työsuhteeni loppui, ei mitään dramaattista) ja kulunut kuukausi voidaan tiivistää seuraavasti:

Olen ensinnäkin levännyt ja rentoutunut mahdollisimman paljon, toisekseen olen ollut koko lailla syömättä ja juomatta (kärjistystä, tarkoitan, etten ole juonut kuin muutaman siiderin ja syönyt keskimäärin alle 1000 kcal päivässä) ja kolmannekseen olen lisännyt lenkkeilyä.

Mikä on tulos? Painoni ei ole kuukaudessa liikahtanut mihinkään. Tämä "syömättömyys" ei suinkaan johdu siitä, että tahallani pyrkisin pitämään kalorimäärän alhaisena, minulla vaan ei ole ollut nälkä. Alkoholista olen pidättäytynyt tarkoituksella, koska yleensä väitetään, että alkoholi heikentää elimistön kykyä laihtua.

Sitten tilitystä: tässä on oltu kuukausi syömättä, juomatta ja urheiltu, vettäkin olen juonut reippaasti joka päivä. Aivan "turhan" takia, siltä tuntuu juuri nyt. Mutta periksi ei anneta. Otetaan sitten raskaammat aseet käyttöön. Eli ensin analyysi.

Elimistön täytyy olla siis jonkunasteisessa stoppitilassa, mutta millaisessa ja miksi? En usko, että elimistölläni on perinteistä "säästöliekkiä" menossa, metabolia tuntuu toimivan ainakin nesteenkierron kannalta hyvin. Juon paljon nestettä ja hikoilen reippaasti. Myös suoli toimii normaalisti ottaen huomioon, että olen syönyt aika vähän. Olen myös vajaan kuukauden käyttänyt MethodDraine DETOX-nimistä yrttivalmistetta, joka on todennäköisesti omalta osaltaan pitänyt huolta siitä, että nestekierto pelaa.

Sen sijaan yksi asia, joka on kunnolla pielessä, on unirytmi. En saa yöllä nukuttua ja nukun vasta aamuyöstä iltapäivään ja silloinkin liian monta tuntia. Olenkin tässä epäillyt, että ongelma ei ole varsinaisesti metaboliassa, vaan itse hormonitoiminnassa. Väärä unirytmi jos mikä on omiaan heittämään naisen hormonitoiminnan raiteiltaan.

Millä siis saada hormonitoiminta toimimaan? Yksi kaveri ehdotti, että voishan sitä hankkiutua raskaaksi, sitten ainakin alkaa hormonitoiminnalle tapahtua! Mutta ehkäpä jätän sen verran radikaalit konstit vielä toistaiseksi... Kaikki hyvät ehdotukset otetaan vastaan tai jos keksit, missä vika piilee, kerro minullekin. Siis sen lisäksi, että olen nyt päättänyt heittäytyä viikoksi unilääkekuurille saadakseni ensimmäiseksi unirytmin raiteilleen. Ilman lääkkeitä se ei ole kuukauteen onnistunut ja hermot alkavat olla lopussa. Olen normaalisti hyvin lääkevastainen, mutta kyllä viisaan ihmisen täytyy tietää, koska on aika taipua.

Tähän mennessä en ole seurannut mitenkään tarkasti syömäni ravinnon laatua, lähinnä pistänyt ohimennen merkille, että kalorimäärä on ollut aika alhainen. Nyt on siis aika laittaa taas sekin puoli kuntoon. Eli täytyy varmaankin alkaa kyttäillä ravinnon mikroravinteita enemmän kuin makropuolta...

Sen verran hyviä uutisiakin kerrottavana, että viimeiset kolme viikkoa töissä, toukokuussa, kun stressitaso alkoi selvästi laskea, pääsin sentään aivan itsestään eroon kolmesta kilosta. Sen jälkeen koko kesäkuu on ollut yhtä jumitusta.

Jättäkää puumerkkiä, tulen morjenstamaan mitä pikimmin (nyt täytyy vain miettiä, miten piiskaisin itseäni pidemmälle tässä ikuisuusprojektilta tuntuvassa suossa kahlaamisessa). Tästä jatketaan, periksi ei anneta. Ja zemppiä kaikille muillekin.